Sale ja torkkupeiton kutsu
Sauli Niinistö on gallupjohdossa, sillä kansa kaipaa torkkupeittoa. Jotain jonka alle kaivautua lämpimään piiloon kylmää ja karua todellisuutta. Vielä Presidenttiyden alkutaipalella kuulimme horinaa kansakunnan unilukkariudesta, mutta loppuvuodet hän onkin toiminut kansakunnan torkkupeittona. Ehkä Presidentti on vain vanha ja väsynyt, tai sitten tehty politiikka on niin Saulin näköistä, ettei unilukkariudelle ole löytynyt tarvetta. Arvojohtajan ei ole tarvinnut tuoda esiin vaihtoehtoisia arvoja, kun politiikan vallassa olevat arvot ovat Presidentin maun mukaiset.
Kannattajakunnassa torkkupeiton kaipuu taas kummunnee päinvastaisesta ongelmasta. Hallituksen politiikan kiire, hosuminen ja sekoilu johtavat kaipuuseen harkitsevasta ja asiat hieman tarkemmin punnitsevasta politiikasta. Siinä Saulin tyyli olla tekemättä oikeastaan mitään, näyttää hyvältä. Ja kun ei tee muuta kuin edustaa tärkeän näköisenä, niin ei oikein voi tehdä virheitäkään. Mitään tekemättömyys ei toki yleisesti ottaen ole oikeasti mikään vaihtoehto. Paitsi jos vertaa hallitukseen, jossa kaikki tekeminen näyttäisi johtavan nykyistä korjattavaa tilannetta heikompaan lopputulokseen. Täytyy vain toivoa, että tämä ei johda tulevaisuudessa siihen, että tumput suorana seisomisesta tulee nykyhallituksen touhujen jälkeen toivottava asiantila.
Sama näkyy myös Pekka Haaviston kannatuksessa. Uuden Suomen taannoisessa tutkimuksessa kansa olisi ollut ennen kaikkea lisäämässä sellaisten poliitikkojen valtaa, jotka ovat pääasissa seisoneet tumput suorana politiikan kentällä. Kärjessä olivat Niinistö ja Haavisto, edustamassa pönöttävää mitääntekemättömyyttä ja kolmantena Li Andersson edustamassa populistista ja räksyttävää mitääntekemättömyyttä. Kaikilla yhteistä se, että eivät aktiivisesti osallistu siihen todelliseen kansan elämään vaikuttavan politiikan tekemiseen. Nähdäkseni se on myös ongelma. Valtaa ei pitäisi antaa ihmisille, joilla ei ole aikomusta osallistua sen käytännön toteutukseen tai keskustele siitä. Nythän meillä on Presidentti, joka kyllä kulisseissa käyttää valtaa ja hallitus Presidentin toiveiden mukaista politiikkaa tekee, mutta Presidentti ei osallistu hänen ajamastaan politiikasta käytävään arvokeskusteluun. Siitä ei politiikan kentällä voi demokratiassa syntyä mitään hyvää.
Presidentinvaalikamppailussa tämä torkkupeiton kaipuu johtaa ongelmiin. Istuva Presidentti ei arvokeskustelua halua, sillä ei ole tähänkään asti halunnut puolustaa arvojensa mukaista politiikkaa. Samalla Niinistön näköisen politiikan tekeminen on johtanut kaipuuseen mitääntekemättömyydestä. Näin asetelmaksi muodostuu se, että muut ehdokkaat pyrkivät käymään sitä tärkeää arvokeskustelua ja istuva Presidentti kerää lähtökohtaisesti väärästä väistelystään positiivista pääomaa, negatiivisen sijaan. Normaalioloissa Niinistön väistelyn pitäisi johtaa vaalitappioon, mutta sekoilevan hallituksen ansiosta siitä onkin tullut meriitti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)
Kansa ei sitten ilmeisesti kaipaa demaripresidenttiä - Siperia opettaa(?).
Haataisen kansansuosio on heikko - jännäksi käy alittaako se Böö Lipposen tuloksen.
Totta. Lipponen on viimeinen pääministeri joka on onnistunut.
Hän oli patamusta porvari ja Niinistön paras kaveri :)
Presidentiksi hänestä ei ole.
Demarit ovat kyllä tulevisa ek-vaaleissa voittajapuolue - työnnätte vaan kaikki rollaattorit äänestysluukulle.
Niin, sdp on jakautunut puolue. Toisaalla porvaristo kuten Lipposet Junger(!), Vartianen(!) ym.
Toisaalla puolueen toistaiseksi koossa pitävät eläköityneet duunarit jotka ovat maksumiehinä edellämainituille.
Tiukka talouslinja ei ole demarien juttu koska kateus ei ole mikään tae talousosaamisesta. Ökydemarien rahat tulevat pääsääntöisesti yhteiskunnalta tai toisten taskuista - ei talousosaamisesta.
Niinistö on ollut hyvä presidentti - jos muuta väität, et tunnusta demokratiaa(%).
Lipposesta taas ei olisi tullut hyvää presidenttiä, äänestäjät varmaan huomioivat hänen narsisminsa ja äänestivät hänet pihalle.
Dematijargonia.
Demarit kyllä ovat vahvasti edustettuina eläkeläisissä ja yhteiskunnan kustantamissa työpaikoissa. Demarien keski-ikä on melkein eläkeiän tasossa. Keski-iän laskentatapa lienee sinulle tuttu.
Presidenttiehdokkaista voi, saa ja täytyy saada olla omaa mieltään mutta Niinistön liki 80% kannatus ei tue väittämääsi. Sauli on suosikki yli puoluerajojen - demarienkin. Haataisen prosentit osoittavat että hän ei ole edes vaihtoehto demareille(kaan).
"Täytyy vain toivoa, että tämä ei johda tulevaisuudessa siihen, että tumput suorana seisomisesta tulee nykyhallituksen touhujen jälkeen toivottava asiantila."
Eiköhän tuo tulevaisuuskuva ole juuri seuraavan hallituksen toimintatapa. Tuohan oli edeltävän hallituksemme viimeisen valtiovarainministerin, Antti Rinteen, lyhyen ministeriuran koko kuva.
Presidentinvaalissa kovasti tunnutaan vetoavan tuohon Paavo Lipposen surkeaan seitsemän prosentin kannatukseen. Tulevissa vaaleissa tuohon nykylukujen valossa maagiselta tuntuvaan seitsemään prosenttiin yltänevät vain Niinistö ja Haavisto.
Lipposen pääministerikausien tukipilareina toimivat kokoomuslaiset valtiovarainministerit, Viinanen ja Niinistö. Lipposen ykkösen alkuajan vaikeus kohdistui nimenomaan Iiro Viinasen henkilöön. Viinanen toimi takuumiehenä säästölinjan jatkumisesta seuraavallakin hallituskaudella. Niinistö jatkoi, mihin Viinanen jäi.
Olen toki Lipposen linjasta samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Lipponen omaksui Suomen kannalta viisaan talouspoliittisen linjan. Pidin Lipposen EU-linjoista myös kovasti: EU:n kaikkiin ytimiin oli hyvä päästä.
Lipposen linjan romuttajaksi katson Jutta Urpilaisen, joka pelkäsi populistista Perussuomalaiset puoluetta niin, että sitoi Suomen hallituksen meidän uskottavuuttamme pahoin nakertaneeseen vakuusvaatimukseen.
Vastuullista demaripoliitikkoa ei pitkään aikaan ole riveistänne löytynyt. Kyllähän minä Urpilaisen ja Haataisenkin tietyistä puheenvuoroista ja ajatuksista olen löytänyt samanhenkisyyttä. Halosen ja Tuomiojan tunkkaisista kutsumuksista pyrkisin teinä jo eroon ja tuosta lausuntoautomaatti-Rinteestä. Josko sieltä muusta joukosta löytyisi johtajuutta jolla poliittinen kantanne selkiytyisi. Kantana ei voi olla vastustaa kaikkea, mitä hallitus ajaa. Ei sellainen ole uskottavaa.
Kommentoi 9 kommenttia