Vihreiden kahdet rattaat

Kuntavaalien alla Vihreissä puhaltavat uudet tuulet. Heillä on useita ehdokkaita, jotka edustavat todellista tieteellistä linjaa energiapolitiikassa ja sitä kautta taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Näkökulma on avoin, eikä perinteisen propagandan vanki. Tänään Antti Van Wonterghem kirjoittaa vihreiden sivustolla ydinvoiman käytöstä tavalla johon ei Vihreiden linjassa ole totuttu, mikä sopiikin hyvin sivuston väitteeseen tiedepuolueesta. Täällä Turussa listalla taitaa myös olla ainakin yksi järki- ja tiedelinjan edustaja. Mutta voiko tähän luottaa, vai ajavatko Vihreät vain härskisti kaksilla rattailla.

Vihreä valtavirta puheenjohtaja Ville Niinistö etunenässä on edustanut täysin toista lähestymiskulmaa ilmastonmuutos ja energiakysymyksissä. Ja se ei ole ollut tieteen näkökulma, vaan pahimman luokan vaihtoehtoisten faktojen pölhöpopulismia. Energiapolitiikan pitkän linjan ongelmana on ollut se, että Vihreät ajavat tieteenvastaisilla argumenteilla tai muuten vaan pölhöpopulistisilla väitteillä omaa ainoaa vaihtoehtoaan, eli pelkkiin uusiutuviin perustuvaa energiantuotantoa. Ikävä kyllä mitään tieteellistä pohjaa linjalle ei löydy. Taustalla on pitkän linjan ydinvoimavastaisuus, jota on ryyditetty mitä kohjommilla vaihtoehtoisilla faktoilla ja pelottelulla vuosikymmeniä. Se pitkän aikavälin linja on paljon ilmastonmuutosongelmaa vanhempi poliittinen valinta, joka on uuden ongelman tultua esiin muuttunut täysin kestämättömäksi lähtökohdaksi energiapolitiikassa. Hiilidioksidin tultua ongelmaksi, heidän vaihtoehtonsa ydinvoimalle, eli hiili muuttuikin ongelmaksi ja jäljelle jäi vain ikuiset lupaukset, eli tuuli- ja aurinkovoima. Puolue ei kuitenkaan valinnut tieteellistä linjaa, jossa politiikka olisi sopeutettu päivittyneeseen tieteelliseen informaatioon, vaan se valjastettiin alkuperäisen propagandan palvelukseen.

Mutta mikä on äänestäjän kuluttajansuoja tässä kaksien rattaiden taktiikassa. Muutama yksittäinen tieteellisen linjan ehdokas ei tee kesää, jos valtavirta jatkaa tieteenvastaisella pölhöpopulismilla puheenjohtaja etunenässä. Vähän kuin äänestäisi suvaitsevaista persua, ääni hyödyttää todennäköisimmin rasisteja. Tosin vahvasti epäilen suurimman osan näistä tiedepuolueiden ehdokkaista olevan täysin pihalla tästä puolueen ideologian keskiössä olevasta asiasta. Yleispuolueessa ei ympäristön näkökulmasta ole jäljellä muuta kuin vihreäksi maalattu kulissi. Tilanne herättää toivoa paremmasta, mutta matka tiedepuolueeksi energia- ja ympäristöasioissa on vielä kovin pitkä.