Ympäristöpopulistit menneisyyden vankeina

Vihreistä on tullut populistipuolue, joka on jämähtänyt historiansa vangiksi. Kaikki näytti hienolta vielä muinaisella 80-luvulla, mutta aika ei ole tehnyt puolueelle hyvää. Silloin oli ideologia kohdillaan. Chernobyl oli possahtanut ja tarjosi loistavan lisäpointin ydinaseiden vastaisuudesta ponnistavalle lähtökohtaisesti ydintekniikkaa vihaavalle porukalle. Vaihtoehdoista ei ollut pulaa kun kaasu ja hiilikin kelpasivat ihan hyvin. Lisäksi pohjaton tulevaisuudenusko lupasi auringon ja tuulen hoitavan lähes ilmaista energiaa lähitulevaisuudessa. Vuosikymmenet kuitenkin vierivät ja niin maailma kuin teknologiakin muuttuivat.

Ydinvoimaloita ei possahdellutkaan kuten peloteltiin ja aivan uusi ja paljon merkittävämpi uhka nousi kasvihuoneilmiön muodossa. Se taas ei sopinut ollenkaan siihen Vihreiden luomaan ideologiaan hyvästä energiapolitiikasta. Tuuli- ja aurinkosähkökin pettivät heidät pahasti, eikä vuosikymmenten jälkeen edelleenkään olla lähelläkään sitä tilannetta, että niillä voitaisiin turvata ympäristöystävällinen energiatuotanto. Se ei toki ole estänyt heitä sen autuudesta edelleen jatkuvasti potaskaa puhumasta.

Vihreät ovat siten joutuneet tilanteeseen, jossa heidän ideologinen linjansa on täydellisesti ristiriidassa vallitsevan todellisuuden kanssa. Pikaisesti voisi ajatella, että sitten vain muutetaan sitä linjaa vastaamaan tämän päivän tieto- ja teknologiatasoa. Mutta ei se ole mahdollista. Se vaatisi sen, että myöntäisi puhuneensa potaskaa viimeiset 30-vuotta ja ryhtyisi kannattaman entistä pahinta vihollista – ei onnistu. Konkareiden egot eivät sitä mitenkään kestäisi.

Niinpä ainoa mahdollinen linja on jatkaa kuten ennenkin ja toivoa ettei sekoilu laajemmin tule tunnetuksi äänestäjien keskuudessa. Vihreistä onkin tullut energiapolitiikan persuja, puhdaslinjaisia populisteja ilman aiettakaan käydä ongelmiin todella käsiksi. Se samalla takaa mahdollisuuden teeskennellä omaavansa sen vaihtoehtoisen ratkaisun ja kerätä sopiva äänimäärä niiltä tarjottuun helppoon "ratkaisuun" sortuneillta naiiveilta äänestäjiltä. Kaikki hyvin kunhan ei joudu oikeasti niitä ongelmia ratkaisemaan.

Strategian peruselementit ovat olleet nähtävissä jo pitkän aikaa ja toistuivat tehokkaasti tässä vaalitaktisessa ja populistisessa hallituksesta poistumisessa. Metodin ytimessä on edelleenkin vastustaa tiukasti ydinvoimaa ja hiildioksidipäästöjä, toki vain ensimmäiselle jotain oikeasti tehden. Hiilidioksidipäästöille ei mitään voi kun ne valitulla strategialla eivät poistuisi, mutta toki toimii sitten pohjana sille että voi loputtomasti valittaa etteivät vastuunkantajat ole tehneet tarpeeksi sen ongelman ratkomiseksi. Kunhan kukaan ei vain tajua, etteivät he itse olisi tehneet senkään vertaa. Sitten aina keskustelussa vältetään ehdottomasti joutumasta keskustelemaan faktapohjaisesti tai mitään laskelmia ja selviä vaihtoehtoja tarjoamatta. Asia pitää muotoilla kuten Niinistö sen televisiossa muotoili – pitää panostaa uusiutuviin energiamuotoihin. Missään nimessä ei kerrota mitä, kuinka paljon ja millaisilla valtion tukiaisilla. Se ei käy, sillä tarjolla on hyvällä tuurilla muutama prosentti tarvitusta kapasiteetista kyseenalaisin ympäristöhyödyin ja tolkuttomilla valtion tukiaisilla. Sellaista vain ei tietenkään voi sanoa ääneen, myöntämättä samalla olevansa niin täynnä sitä itseään. Tämä strategia voi hyvin nojata siihen vuosikymmenten propagadaan mitä he meille ovat asiassa syöttäneet. Propagandaan siksi, että faktapohja siinä on kuin kaumaisilla Espoolaisilla lastenvaunukeskustelussa.

Tyypillinen energiapoliittinen keskustelu loppuukin melkoisen totaalisesti siihen kun esittää kysymyksen siitä miten se ydinvoimallinen vihreää energiaa tuotetaan ja millä kustannuksilla. En ole tuntemien tai televisiossa näkemieni Vihreiden joukossa havainnut yhtään joka siihen ikinä olisi kyennyt vastaamaan. Ja sama sitten propagandaa kuunnelleiden kaduntallaajien keskuudessa, sielläkin on vakaa käsitys että ydinvoimalat possahtelevat koko ajan ja vaihtoehtoja on. Eivät vain osaa nimetä yhtään toimivaa vaihtoehtoa. Sille on hyvä rakentaa populistin tulevaisuuttaan.

Vihreät ovat tosiaan oppineet läksynsä persuilta. Jatkossakin näemme saman jatkuvan. Toistetaan samaa helppoa ratkaisua ja tuomitaan muiden toiminta yksinkertaisesti vääräksi. Siispä "panostetaan uusiutuviin" on kuin versio persujen eurosta eroon linjalle, tosin reilusti heikommilla argumenteilla. Ei ydinvoimalle on versio somalit somaliaan linjalle ja näitä sitten toistetaan kunnes ehkä joskus jotain muuta keksitään tai jokin ihme muuttaisi Vihreiden tarjoomukset taas reaalimaailmaan sopiviksi. Politiikka on helppoa ja ratkaisukin on aina helppo kunhan niille ei oikeasti tarvitse mitään tehdä. Muut puolueet toki joutuvat vastuuta kantamaan ja ne ongelmat ratkomaan ja aina väärällä tavalla. Sekään ei muutu, sillä vastuuta todella kantavat eivät niin vastuuttomalle linjalle voi koskaan lähteä. Näin on luotu poliittinen ikiliikkuja, jolla voi kerätä ääniä ja hankkiutua leveän leivän äärelle ilman turhaa vastuuta mistään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu